Onneksi tällä kertaa ei ole kyseessä oma kantapää, joka tuottaa haasteita, vaan sukan kantapää. Aloittelin viime viikolla neulomaan miehelle sukkia. Perjantaina sain ensimmäisen valmiiksi, ja toisestakin jo varren tehtyä. Viikonloppuna vointi oli niin huono, etten pystynyt sukkaprojektia jatkamaan. Nyt on uusi viikko alkanut, ja elämä alkaa taas pikkuhiljaa voittaa.
Jatkoin neulomista. Mutta, mutta... en laisinkaan muistanut, miten kantapää neulotaan. Omat muistiinpanoni eivät avanneet tätä mieleni mysteeriä mihinkään suuntaan. Niissä luki vain: "kantatilkku 28 krs vahvistettua neuletta, kavennukset kunnes 10 silmukkaa, nosta 16 s molemmin puolin, tee kiilakavennukset ja 2 välikrs kunnes 14 s puikoilla..." En yhtäkkiä muistanut, miten vahvistettua neuletta tehdään, entä kavennukset? Olin ihan pihalla. Jostain netistä sitten haeskelin tarkempia ohjeita ja jatkoin sinnikkäästi neulomista. Se oli hirvittävä urakka. Virheitä tuli, neuloin nurjaa koko kerroksen väärälle puolelle työtä, jouduin purkamaan, silmukat oli ihan hassusti puikoilla. Sama virhe toistui parin kerroksen jälkeen. Useamman kerran silmukoita pääsi karkuun, ja jouduin korjaamaan. Käsiin sattui ja ne olivat kömpelöt. Hermo meni omaan hataraan päähän. Tälle sairaudelle on helppo olla vihainen välillä. Kyllä kiukuttaa, kun se tekee minusta näin vammaisen!
Kommentit
Lähetä kommentti