Keskusteltuani erään vastaavassa tilanteessa olevan henkilön kanssa, kirvoitti se minut pähkäilemään ihmisten mielipiteen ilmaisua. Valotan alkuun vähän taustaa, mistä tässä pohdiskelussani on kyse. Keskustelimme siis MS:n lääkityksestä ja siitä, mitä kaikenlaista on ollut tässä sairastumisen alkuvaiheessa. Molemmat olimme samaa mieltä vertaistuen merkityksestä. Tuntuu tosi hyvältä voida jakaa ajatuksiaan "samisten" kanssa ja kysyä neuvoa samojen asioiden kanssa jo pidempään painineiden kanssa. Hänelle oli sanottu tosi jyrkästi vastaan hänen kehuessaan jokin aika sitten aloittamaansa lääkettä. Hän kertoi melkein itkua vääntäneensä tuolla hetkellä, kun itse oli kokenut lääkkeen hyödylliseksi, mutta hänen väitettiin vain kuvittelevan paremman olon olevan lääkkeen vaikutusta, että oli vain sattumaa, että olo parani juuri lääkityksen aloittamisen jälkeen. Tämä lääkeasia herättää paljon keskustelua, olen huomannut sen tuolla netin palstoilla. Se jakaa mielipiteitä.
*********************
Sain luvan mainita käymästämme keskustelusta kirjoituksessani, mutta katsoin nyt silti parhaaksi kirjoittaa seuraavaksi esimerkin, jossa on täysin sepitetty kommentti, joka voisi tulla jonkun suusta, kun toinen on juuri valitellut oireitaan:
"Ai, sua vaivaa noi oireet? Oo tyytyväinen ja onnellinen, että vaan ne. Kyllä niitten kanssa tottuu elämään. Itsellänihän on samat paljon pahempana, sekä noiden lisäksi vielä sitä, tätä ja tota. Ei niitä lääkkeitä kannata syödä. Varsinkin toi, minkä oot valinnu, on sellanen, että ei se auta, ja sivuvaikutuksina vaikka mitä. Ei tähän sairauteen ole parannusta, ja huijausta kaikki puheet ja kirjoitukset siitä, että joku lääke voisi tuoda helpotusta oireisiin. En mäkään syö lääkkeitä, ja pärjään hyvin."
Mikä meni kommentissa vikaan?
Kaikki:
Vähätellään toisen ongelmia. Vaikka sillä toisella on eri ongelmat kuin itsellä, niin niiden vaikutus voi olla yhtä suuri. Se kuinka valtavilta mitkäkin ongelmat tuntuvat, on yksilöllistä.
Tämä ei ole mitään hiton kilpavarustelua! Ei omaa oloa helpota yhtään se tieto, että jollain muulla on vielä enemmän vaivoja. Ja tuskin kommentoijallekaan syntyy voittajafiilistä siitä, että hän johtaa oireiden määrässä. Silloin, kun ihminen haluaa kertoa ongelmistaan/vaivoistaan/huolistaan, haluaa hän sillä kertomisella saada toiselta tukea. Eihän siinä tilanteessa kuulu vastata vetämällä omia ongelmiaan esille. Paitsi, jos toinen kysyy, onko kokenut vastaavaa, ja miten sen on kokenut (mutta älä luettele tähän niitä muita ongelmiasi).
Moni mäsäläinen, itseni mukaan lukien, inhoaa esim. sitä, kun terve tuttava heittää kommentin "Juu, kyllä muakin välillä väsyttää" siihen, kun itse kertoo fatiikista, koska normaalilla väsymyksellä ei ole mitään yhteistä fatiikin kanssa. Samalla tavalla myös meidän MS-tyyppien pitäisi muistaa huomioida se, että jos ystävä kertoo meille huolistaan, ihan vaikka esim. että lempipusero repesi, meidän reaktion pitäisi olla myötätunto siihen, että toisella on suuri mielipaha. Mielummin kysyä, voiko auttaa jotenkin, korjata paidan, tai vaikka järjestää yhdessä paidalle sen ansaitsema kunnon muistotilaisuus. Ja sitten kun suruaika on ohi, lähteä avuksi uuden lempipaidan metsästykseen. Ei siinä pidä mennä sanomaan, että eihän yhden paidan menetys nyt mitään merkitse, ja siihen perään jakaa omia vaikeuksiansa jotka oikeasti ovat niin ja niin pahoja jne. Ei silloin kiinnosta kuunnella toisen vuodatusta pissavaivoista, kivuista ja tuntohäiriöistä, kun suru on vallannut mielen paidan rikkoutumisen vuoksi. Hei, sillä hetkellä siitä ystävästä voi oikeasti tuntua siltä, että koko maailma kaatuu, kun ei voi enää koskaan vetää sitä lempipuseroa ylleen.
Kritisoidaan toisen valintoja. Jos toinen kokee, että ei pärjää ollenkaan ilman lääkkeitä, tai että voisi lääkkeiden avulla pärjätä sen verran paremmin, että hyöty on omasta mielestä riitävä, anna hänen olla sitä mieltä. Jos itse olet lääkkeetön, joko omavalintaisesti tai olosuhteiden pakosta, kun et halua lääkitystä vaan koet pärjääväsi ilman, tai jos lääkkeet eivät ole sinulle sopineet, tai eivät ole auttaneet, kerro toki oma tilanteesi. Mutta muista, että lääkkeettömyys ja sen kanssa pärjääminen on sinun totuutesi, sinun tilanteesi. Se ei päde toisen kohdalla. Yhtälaisella vakaumuksella kuin itse suhtaudut lääkkeettömyyteen, toinen uskoo lääketieteen mahdollisuuksiin. Lääkkeet vaikuttavat eri tavalla eri ihmisiin. Toinen saa avun, toinen haittavaikutukset. Samoin oireet vaikuttavat meihin erilailla. Sama kipu vie toisen petiin, toinen lähtee lenkille. Joku tarvitsee lääkkeitä, joku taas ei. Se, että sinä pärjäät ilman, ei tarkoita sitä että myös se toinen pärjäisi. Tai toisinpäin se, että sinä saat avun lääkkeestä, ei tarkoita sitä että myös se toinen saisi, tai edes haluaisi saada. Kukin eläköön tavallaan, jokaisella olkoon oikeus omiin valintoihinsa.
Myös lääketiede kehittyy valtavasti koko ajan. Se, että ennen ei ole lääkkeillä saatu helpotusta/parannusta johonkin, ei tarkoita sitä, etteikö se voisi uusilla lääkkeillä olla joskus mahdollista. Jos jokin lääke on jo markkinoilla, ja sitä määrätään potilaille, niin sen vaikutuksista on takuulla aika vahvaa tieteellisesti todistettua näyttöä, minkä lisäksi se on käytännössä auttanut monia. Jos sinulla ei ole faktoihin tai omiin kokemuksiin perustuvaa tietoa asiasta, älä sano mitään. Huhupuheet, omat uskomukset ja tosiasioihin perustumattomat päätelmänsä kannattaa oikeasti pitää ihan vaan omana tietonaan.
Ei harkita sanojaan. Meidän kaikkien pitäisi miettiä mielipiteitä ilmaistessamme, miten sanamme asetamme. Pysähtyä ensin ajattelemaan, miltä sanamme toisesta tuntuvat. Aina sanoja ei osata asettaa oikein, toisaalta ne myös helposti ymmärretään väärin. Harvoinpa sitä lausutaan mitään loukkaamalla toista tarkoituksella, mutta sitä useammin niistä sanoista kuitenkin joku loukkaantuu. Loukkaavien sanojen vaikutus on erilainen eri ihmisiin. Minulle saa vaikka haistatella, jos mielipiteeni on jonkun mielestä väärä. Se ei lannista minua. Mutta on olemassa esim. ihmisiä, joiden itsetunto on erittäin huono, jotka ovat todella epävarmoja, niin mielipiteissään kuin käytöksessäänkin. Sellaiset ihmiset ovat vaikutuksille alttiita, ja saattavat kokea tosi ahdistavana kokemansa loukkaukset, vaikkei niitä olisi edes tarkoitettu loukkauksiksi. Oman mielipiteen vahva esittäminen sellaiselle ihmiselle voi saada hänet tuntemaan itsensä ja ajatuksensa täysi lytätyiksi. Siksi tulisi aina ensin miettiä miten sanansa asettaa, sitten vasta lausua ne. Oman mielipiteensä asioista saa kertoa, mutta ei sillä tarkoituksella, että pyrkii vaikuttamaan toisten mielipiteisiin. Jos on vahvat mielipiteet, pitäisi silti pystyä hyväksymään, että muut voivat olla eri mieltä. Me olemme kaikki erilaisia, koitetaan ottaa se huomioon. Aina sitä omaa mielipidettä ei kannata edes sanoa ääneen. Kun hetken miettii ennen sen suun avaamista, saattaa todeta, että tämän lausuminen nyt saisi aikaan vain pahaa mieltä ja närää. Onko sillä oikeasti silloin väliä, että saa kailotettua sen oman mielipiteensä ilmoille? Eikö muka riitä, että itse tietää, mitä mieltä on. Itsellänikin monesti, hyvin kärkkäästikin, tulee se eriävä mielipide jonkun kommenttiin. Onneksi sentään usein ymmärrän tilanteessa olla provosoimatta liikaa, ja jätän mielipiteeni kokonaan kertomatta. Saattaa olla, että mielessäni silti kihisen kiukusta ja hämmästelen, että miten tuo voi ajatella asioista tuolla tavalla...
Ollaan suvaitsevaisia, otetaan muut huomioon. Kyllä tähän maailmaan mielipiteitä mahtuu. Annetaan kaikkien kukkien kukkia!
Toisaalta meidän pitäsi pysähtyä miettimään myös silloin, kun jonkun toisen kommentti loukkaa meitä. Pitääkö tästä oikeasti loukkaantua? Tarkoittiko tuo toinen sen asian juuri noin, kuin minä sen ymmärsin? Voiko olla, ettei hän vain osannut valita sanojaan ihan oikein?
*********************
Palatakseni aiheeseen, joka nämä pähkäilyni sai aikaan, kerron nyt tähän loppuun mielipiteeni tässä lääkeasiassa. Omalla kohdallani valinta on tällä hetkellä lääkkeet. Koen, että minun kannattaa niitä ottaa, ja kokeilla miten ne minun kohdallani toimivat. Otan kaikki keinot käyttöön, joiden ansiosta mahdollisesti saan apua oireisiini, sillä kivuista, fatiikista ja muista oireistani johtuen toimintakykyni on heikentynyt todella paljon. En halua elää näiden olojen kanssa, jos on olemassa mahdollisuus elää paremmin. Tilanteen mukaan mennään ja sopeudutaan sen mukaan. Eihän sitä tiedä olenko joku päivä, tulevaisuudessa, sitä mieltä, että lääkkeettömyys sopii tilanteeseeni paremmin. Jos näin on, niin sitten muutan mielipidettä. Jos toiveen saan esittää, niin toivottavasti se mielipide muuttuu syystä että voin sillä hetkellä jo niin paljon paremmin, ettei lääkitystä tarvita. Mielummin niin, kuin että kaikki keinot on jo kokeiltu minkään auttamatta. Ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa, seuraavien sukupolvien aikana, se parantava lääke saadaan kehitettyä myös MS-tautiin. Ja mikä vielä parempi olisi, niin kunpa saataisiin kehitettyä ennalta ehkäisevä keino tähän.
Kommentit
Lähetä kommentti