Yli kaksi kilometriä!

Jaksoin jo näin pitkän matkan.

Torstaina en sitten päässyt suunnittelemalleni lenkille. Silloin tuli yllättäin ylimääräistä ohjelmaa. En siitä sen enempiä täällä kertoile. Huonosti nukuttu yö vielä siihen perään, niin en eilenkään ollut siinä kunnossa, että olisin kyennyt kävelemään postilaatikkoa pidemmälle. Kipuja oli paljon vähemmän kuin mihin olen viime aikoina tottunut, joten ehkä se lääkkeen annostuksen lisääminen on jotain auttanut. Mutta uupumus oli kamala. Vaikka eilinen meni käytännössä sängynpohjalla potien, sain vielä suhteellisen hyvät yöunet viime yönä. Illalla jaksoin käydä saunassa, ja sen perään alkoi yllättäen väsyttää.

En edes muista milloin olisin nukkunut viimeksi niin hyvin. En tainnut herätä vessaankaan kuin kerran. Toki tämän hataran pääni muistiin ei ihan täysin ole luottamista, joten voi olla, että niitä vessakäyntejä oli useampikin. Kunnon yöunien ansiosta jaksoinkin tänään sitten myös sinne lenkille lähteä. Eihän tuo vauhti edelleenkään päätä huimaa, mutta reilu kaksi kilometriä on minulle jo saavutus. Kun siitä vielä suoriuduin puolessa tunnissa, niin saan olla tyytyväinen. Illalla onkin sitten ollut jalat kipeänä ja kädet voimattomat ja vapisevat. Aikalailla uuvuksissa taas olen. Pitäisi käydä nukkumaan, mutta liian tuttu tilanne on tämä, että kivut alkavat, kun yritän käydä petiin.

Huoh, sen liikunnan merkityksestä kyllä toitotetaan, mutta on se outo tunne, kun yksi puolen tunnin pieni kävelylenkki saa niin uuvuksiin, ettei jaksa mitään ja oireetkin vaan pahenee. Viimeksi "urheilin" viikko sitten perjantaina, ja neljä seuraavaa vuorokautta menivät lähes toimintakyvyttömänä. Enhän voi tietysti tietää vaikuttiko tuo fyysinen suoritus kipujen ja muiden oireiden yltymiseen. Enhän myöskään saanut nukuttua öitäni, joten se oli varmasti myös iso syy. Toivotaan ettei tämänpäiväinen lenkkeily vie voimia yhtä pitkäksi aikaa.

Toivottavasti nyt saan nukutuksi. Otin äsken Melatoninia, ja odottelen sen vaikutusta.