Energiasyöpöt pois elämästä

En fyysisesti halua potkia ketään. Pelkästään kuvainnollisesti.

Haluaisin voida elää normaalia elämää keskittymättä ollenkaan sairauteen ja sen tuomiin haasteisiin. Jännäksi asian tekee se, että olen hoksannut tarvitsevani sitä varten ystäviä, jotka sairastavat myös tätä paskamaista sairautta. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta näin se menee. Tämä vaikuttaa niin paljon jokapäiväisessä elämässä, että terveille ihmisille joutuu tämän tästä selittelemään sairautta, jotta he voisivat ymmärtää miksi jotain asiaa ei pysty tekemään tai käyttäytyy kummallisesti. Ja selityksistä huolimatta he eivät silti ymmärrä. Enkä mainitse tätä ymmärtämättömyyttä millään pahalla. Ei se ole kenenkään vika, tai joo on, nimittäin ystävämme MäSän vika. Tämä sairaus on jotain niin käsittämätöntä, että oikeasti sitä voi ymmärtää vain toinen mäsäläinen.

Odotan todella, että pääsen tutustumaan toisiin samaa sairautta sairastaviin. Tunnenkin jo muutaman, joiden kanssa on ajatuksia vaihdettu, mutta he asuvat niin kaukana ettei tapaamisia ole helppo järjestää. Toivottavasti kohtaan myös lähiseudulta olevia ihmisiä. Kuntoutuksesta toivottavasti löytyy kohtalotovereita, joiden kanssa tulisi ystävystyttyä. Fysioterapiaryhmä alkaa pian. Sieltä varmasti myös löytyy uusia tuttavuuksia. Minuun saa myös ottaa viestillä yhteyttä, jos joku haluaa ajatuksia vaihtaa. Ei vaan kannata loukkaantua, jos en heti vastaa. Voi olla, etten heti huomaa saamiani viestejä, tai voi käydä niin että huomaan kyllä viestin, mutten sillä hetkellä syystä tai toisesta pysty vastaamaan. Silloin muistini saattaa tehdä tepposet, ja unohdan kokonaan etten ole vastannut viestiin. Vastaukseni voikin tulla joko heti minuutin päästä, venyä kuukausikaupalla tai jotakin siltä väliltä. Jos ei todellakaan meinaa mitään vastausta kuulua, saa rohkeasti lähestyä uudella viestillä. Tarkoitus on kuitenkin kaikille vastata. Sama koskee näitä blogikommentteja. Yritän niihinkin vastata, mutta pakko tunnustaa, että ne saattavat jäädä huomaamatta, koska mun aivot...

Mäsättömille ystäville ja läheisille tiedoksi, että olette edelleen tärkeitä ja rakkaita, enkä tällä kirjoituksellani ollenkaan tarkoita sitä, ettenkö haluaisi teidän kanssanne viettää aikaa. Tottakai haluan, eikä teidän tarvitse miettiä mitä sanoa tai miten suhtautua sairauteeni tai miten käyttäytyä seurassani. Tehdään niitä samoja juttuja, mitä ennenkin. Kerron kyllä, jos en pysty. Ja valitettavasti usein saattaa käydä niin, että vointini vuoksi joudun perumaan sovittuja menoja. Se tuntuu tietysti ystävistä kurjalta, mutta yhtälailla se on kurjaa minullekin. Minulle saa puhua omista asioistaan. Jos jokin painaa mieltä tai tuottaa iloa, niin mielelläni suren tai iloitsen kanssanne. Eivät minun murheeni ole painoarvoltaan yhtään tärkeämpiä kuin toisten murheet. Jokaisella on omat kokemuksensa, ja emme mitenkään voi tietää miten joku toinen kokee tilanteet ja asiat.

Sairauden myötä olen kyllä joutunut karsimaan elämästäni ylimääräiset ihmiset. Joku käytti osuvaa sanontaa, kun puhui energiasyöppöjen ihmisten poistamisesta elämästään. Nämä energiasyöpöt kun kuluttavat aivan liikaa niitä rajallisia voimavaroja, mitkä on käytettävissä, ja ne on käytettävä harkiten. Energiasyöppö ei edes yritä ymmärtää, miten sairauteni vaikuttaa. Hänen mielestään vain hänen ongelmansa ovat tärkeitä ja hän hyvin hanakasti haluaa ne ongelmansa jakaa muiden kanssa. Lisäksi hän vaatii muutenkin huomiota "Heti mulle kaikki tänne!" -periaatteella aina kun hän sitä haluaa. Esimerkiksi puheluihin ja viesteihin pitää vastata välittömästi tai joutuu hirveän arvosteluryöpyn kohteeksi. Tätä ennen tietenkin se puhelin on soinut ja piipannut lähes tauotta useita kertoja. Mikäköhän ihme siinä on, etteivät tällaiset ihmiset tunnu tajuavan, että puhelimesta kyllä näkee, että on soitettu, ja takaisin voi sen perusteella soittaa sitten, kun kykenee. Kaikkiin hänen kysymyksiinsä on vastattava välittömästi. Jos hän haluaa lähteä johonkin, niin sinne on silloin mentävä. Jos yrität selittää, että voimat ei riitä, niin sitä tosiasiaa ei hyväksytä. Ja auta armias, jos olet mennyt sopimaan energiasyöpön kanssa etukäteen jonkun menon. Jos tämä meno on vaikka kuukauden päästä, hän lähes päivittäin muistaa sanoa: "Kerrothan varmasti heti, jos tiedät ettet pääsekään." No tottakai kerron, mutta MäSän kanssa se nyt vaan menee niin, että oikeasti en voi tietää, kun vasta juuri sillä kyseisellä hetkellä, mikä vointini silloin on. Kaikki tämä on todella ahdistavaa, piinaavaa, kuormittavaa. Se saa minut voimaan entistä huonommin. Sairaus on pakottanut olemaan sen verran itsekäs, etten tuhlaa voimiani näihin tyyppeihin. Eikä se ole huono juttu. Sama olisi kannattanut tehdä jo silloin, kun olin terve. Suosittelen muillekin!

Askel terveyteen