Mikseivät apuvälineet saa näyttää hyvältä?

Keittiössä minulla on satulatuoli, koska jalkani eivät kestä
paikallaan seisomista montaa minuuttia.

Eihän vaatteita, kenkiä, asusteita, huonekalujakaan valittaessa käytetä valintakriteerinä pelkästään käyttötarkoitusta, vaan väittäisin kyllä, että monelle näitä valintoja tehdessään on vielä tärkeämpää, miltä ne näyttävät, ja että ne sopivat omaan pukeutumis- tai sisustustyyliin ja värit sopivat yhteen muun kokonaisuuden kanssa.

Miksi minua kritisoitiin apuvälinelainaamossa keppiä hakiessani, kun juttelin hankkivani todennäköisesti itse jonkun kauniimman, mieluisamman kävelykepin, ehkä parikin että voin vaihdella niitä tilanteen mukaan? Heitin ilmaan myös omat ajatukseni siitä, että miksiköhän ihmeessä rollaattoreista tehdään aina niin hiton rumia. Kyseinen henkilökunnan edustaja, jolle siis vain juttelin omista mielipiteistäni, tokaisi: "Ei ole mitään tarvetta valita minkä näköisen apuvälineen ottaa käyttöön. Ei sillä ole mitään merkitystä. Ole vain tyytyväinen, että niitä on olemassa. Sillä ei ole mitään väliä minkälaisen kepin kanssa kävelet tai miltä esim. suihkutuoli näyttää. Olet vain turhamainen!" Hän sanoi sen vielä jotenkin tosi ilkeään sävyyn. Melkein kuin olisi halunnut sanoa, että olen vain vammainen, turha ja arvoton, minulla ei ole merkitystä. Teki mieli kysyä, että miten niin ei ole merkitystä? Eikö minulla ole oikeus kauniisti sisustettuun kotiin, missä perhe viihtyy? Pitäisikö kodin näyttää joltain laitokselta, kun apuvälineiden määrä alkaa lisääntyä? Enkö saa panostaa ulkonäköön? Laittaisiko hän päälleen vain housut ja takin sekä jalkaansa kengät, koska ne lämmittävät, välittämättä siitä, minkä väriset tai malliset ne ovat? Meneekö hän autokauppaan ostamaan auton, jolla pystyy ajamaan paikasta A paikkaan B, mutta ei halua valita esim. merkkiä, mallia, väriä tai varusteita, koska ei niillä ole mitään merkitystä, pitää olla vain tyytyväinen että on olemassa kulkuneuvoja. Hankkiiko sohvan, jotta voi istua tv:n ääressä, miettimättä ollenkaan minkä värinen sopii muuhun sisustukseen, mikä materiaali olisi kiva, minkä mallinen sopisi kodin tyyliin ja olisi mukavan näköinen?

Varsinkin, kun apuvälineiden käyttö ei ole vain tilapäistä, vaan niiden kanssa on elettävä jatkuvasti mikäli haluaa liikkua ja tehdä asioita, ja niitä on oltava näkösällä kotona muun sisustuksen keskellä, myös niiden ulkonäöllä on väliä! Tietenkin toimivuus ja sopivuus juuri omaan käyttöön on tärkein kriteeri, mutta kyllä pitäisi panostaa myös siihen, että ne ovat kauniita. Se todennäköisesti myös piristää käyttäjää ja vähentää masennusta. Ihmisten ilmoilla liikkuessa on ilo katsella kivannäköisiä kanssakulkijoita. Enkö minä ansaitse mahdollisuutta tuottaa vastaavaa iloa omille kanssakulkijoilleni? Pitäisikö minusta näkyä muille lähinnä vain minun vammani? Olen ihminen, en sairaus! Entisessä elämässäni nautin todella paljon esim. kauniiden kenkien ostamisesta, ja oli ihanaa kun oli joka keliin, tilaisuuteen ja asuun sopivia vaihtoehtoja, mistä valita. Parasta terapiaa oli kenkien shoppailu. Mikäs sen iloisemmaksi olisi tehnyt kuin kivat uudet kengät! Myös kodin sisustaminen on kivaa, ja piristää mieltä sekä auttaa viihtymään. Auto on ihana, kun se on juuri omien mieltymysten mukaan hankittu. Kun minun ei enää ole järkeä ostella kenkiä mielin määrin, niin saan nykyisin vähemmän kenkäterapiaa. Miksen saisi samalla innolla terapoida mieltäni panostamalla vaikka kivoihin kävelykeppeihin tai näyttävään rollaattoriin hyvillä ominaisuuksilla varustettuna?

Eiköhän kaikkien pitäisi saada nauttia elämästä? Kun matkassa kulkee aina MäSä mukana, se nauttiminen ei usein ole kovin helppoa. Niinpä jos mieleni tekisi vaikka kulkea kukallisen kepin kanssa, niin hankkisin sellaisen. Ajatteli joku tällaisesta toiminnastani sitten mitä tahansa.

Olisin hyvinkin voinut tulla surulliseksi ja loukkaantua tuon naisen kommentista lainaamossa. Onneksi olen hyvin oppinut suodattamaan idioottikommentteja ja jättämään niihin reagoimisen. Väittelyn aloittaminen olisi ollut kivaa, mutta valitettavasti sellaiseen ryhtymällä olisin kuluttanut arvokkaita, rajallisia voimavarojani, jotka halusin säilyttää, jotta jaksoin tehdä asioita vielä loppupäivän aikana.

Ehkä olen sitten turhamainen. Sittenhän olen! Nyt tiedän ainakin, mikä tulisi olemaan liikeideani, mikäli perustaisin yrityksen...