2020 - Vuosi, jolloin kaikki oli peruttu

 

Tätä kuvan siilin lupausta, yrittämistä hengissä pysymiseen, itse kukin taisi noudattaa viime vuoden, 2020, alkuvuodesta lähtien. Helmikuulla saapui maailmanlaajuinen koronapandemia myös Suomeen, ja maaliskuussa laitettiin käytännössä koko maa sulki. Tapahtumat (konsertit, festarit, messut, jne.) peruttiin. Esim. Olympialaisia ei järjestetty, eikä lätkän MM-kisoja sekä monia muita isoja eikä pieniä urheilutapahtumia. Ihmiset laitettiin etätöihin. Koulut suljettiin, ja siirryttiin etäopiskeluun. Ravintolat suljettiin. Teatterit ja urheilupaikat menivät kiinni. Harrastustoiminta loppui. Iäkkäät ihmiset määrättiin koteihinsa ilman minkäänlaista kontaktia ulkomaailmaan, mukaan lukien myös lähisukulaiset. Kokoontumiset kiellettiin. Hautajaisiinkaan ei saanut tulla kuin max 10 henkeä. Sairaaloihin ei päästetty vierailijoita, eikä sinne oikein meinannut päästä hoitoa tarvitsevatkaan, vaan ainoastaan tosi kiireellistä hoitoa tarvitsevat potilaat. Kela jopa yritti keskeyttää vaikeavammaisten vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen. Kun se ei onnistunut, tuli suositus mm. fysioterapian toteuttamisesta etäyhteydellä (Mitenkähän esim. neliraajahalvaantunut suoriutuisi etäjumpasta, kun en minäkään siihen pystyisi?). Tuli matkustuskielto. Koko Uusimaa suljettiin määräajaksi, ja poliisit valvoivat ihmisten kulkemista maakunnan rajoilla. Suomalaiset hamstrasivat vessapaperia. Käsidesi ja maskit loppuivat kaupoista, vaikka kaupat nostivat niiden hinnat pilviin. Käsihygieniasta, turvaväleistä ja oikeaoppisesta yskimisestä muistuteltiin niin paljon, ettei se voinut keneltäkään jäädä huomaamatta. Nämä ovat vain esimerkkejä siitä, mitä kaikkea viime vuonna tapahtui. Tuli korona. Elämä ei ollut enää kenellekään normaalia.

Poikkeuksellisen maailmantilanteen johdosta selviydyn blogini päivittämisesta ajan tasalle, tästä pitkäksi muodostuneesta kirjoitustauosta huolimatta, suht helpolla. Lähes koko viime vuoden pystyisi helposti mahduttamaan jopa yhteen postaukseen. Mutta luultavasti kirjoitan erikseen ainakin sairauden hoitamiseen/seurantaan liittyvistä asioista. Kuntoutusjaksoista teen myös oman, erillisen postauksen. Ehkä esittelen ihan omana kokonaisuutenaan myös ratsastusterapian, samoin uuden harrastukseni, nukkekotinäpertelyn. 

Koko vuosi 2020 meni siis koronan vuoksi lähinnä kotoiluun. Alkuvuodesta minun immuunipuolustukseni oli vielä lääkityksen vuoksi alhaalla, joten en edes kulkenut taksilla fysioterapioihin. Tytär ja avustaja kuskasivat minua omalla autolla. Koska en halunnut mennä taksiinkaan, aloitin viime vuoden ratsastukset vasta kesäkuun alussa, jolloin koronatilanne oli jo hieman helpottunut ja immuunnipuolustuksenikin palannut normaalitasolle. Kun mihinkään ei voinut mennä, oli pysyttävä kotona. Minulle tilanne oli varmasti helpompi kuin monelle menemään tottuneelle terveelle ihmiselle. Enhän normaalioloissakaan tämän tästä kykene juoksemaan tapaamisissa tai tapahtumissa yms. Minun oli helppo keksiä tekemistä kotona. Täällä on paljon kivaa puuhaa. Kotitöitä, puutarhahommia, erilaisia käsityö- ja askarteluprojekteja. Ajan saa todellakin hyvin kulumaan. Kotiin jääminen sinänsä ei ollut minulle lainkaan ahdistavaa. Ystäviin ja sukulaisiin yhteydenpito muuttui vielä aiempaakin enemmän puhelinpainotteiseksi. Vierailuja piti välttää. Onneksi nykyään on hyvät yhteydenpitovälineet. Kyllä minua silti harmitti paljonkin muutaman suunnitellun menon peruuntumiset. Apulannan keikalle oli liput, mutta keikka peruuntui. Muutamatkin nukkekoti- ja käsityömessut ja -tapahtumat oli suunnitelmissa koluta, meidän MS-vertaistapaamiset jouduttiin perumaan, elokuvissa ei päässyt käymään, eikä shoppailureissuilla tai ystävien kanssa ravintolassa päässyt käymään ollenkaan. Allasterapioihin ei uskaltanut kylpylään mennä. Kauppareissutkin rajoittuivat lähinnä ruokaostoksiin lähikaupassa mahdollisimman harvoin. Koko vuoden kaksi kovaa sanaa olivat kotoilu ja ulkoilu luonnossa. Ihan hyviä sanoja.

Kuntoutukset siis onneksi, pientä Kelan aiheuttamaa kevään taukoa lukuunottamatta, pyörivät läpi vuoden. Myös ihan normaalisti hoituivat MS-tautiini sen lääkityksen vuoksi kuuluvat seurantakäynnit neurologilla sekä niihin liittyvät labrakokeet ja magneettikuvaukset. Hammaslääkärissä jouduin kesällä käymään kiireellisesti tulehtuneiden hampaanjuurien vuoksi. 

Piristäviä poikkeuksiakin kotoilulle järjestyi vuoden aikana kuitenkin muutama. Ehdin helmikuun lopussa olla ensimmäisellä kuntoutusjaksollani Kankaanpäässä. Se osui aikaan juuri ennen koronarajoituksia. Kesällä, koko kevään massiivisten rajoitusten jälkeen, koronatilanne helpotti sen verran, että vähän vapaammin pääsi liikkumaan. Ravintolatkin jälleen aukesivat. Kesäisin muutenkin tekee mieli liikkua eri paikoissa enemmän, kun valoa ja väkeä riittää. En silti osallistunut minkäänlaisiin tapahtumiin, koska kyllä kesälläkin halusi pitää huolen turvaväleistä ja vältellä ihmisjoukkoja. Kesän aikana oli myös kuntoutukseni jälkimmäinen jakso Kankaanpäässä. Loppukesästä toteutimme perinteeksi muodostuneen "maakuntakierroksen" pienellä ystäväporukalla. Meitä oli kolme, plus avustajani, joka toimi myös kuljettajanamme. Kiersimme lähiseudun maalaispitäjiä ja -kuppiloita. Kävimme syömässä ja muutamalla terassilla nauttimassa lasilliset. Etsittiin paikat, missä ei ollut liikaa ihmisiä. Loppukesästä kävin myös viikonloppuvierailulla nuoruuden ystäväni mökillä keskisessä Suomessa, avustajan kanssa. Lisäksi muutaman kerran joku ystävä poikkesi meillä, tai tuli hakemaan minut mukaansa ulkoilemaan tai autoilemaan. Olihan se tottakai virkistävää nähdä välillä ihmisiä myös kasvotusten.

Syksyn edetessä koronatilanne sitten entisestään paheni. Rajoituksia tiukennettiin jälleen. Rajoituksissa huomioitiin alueellinen koronatilanne. Omassa kotimaakunnassakin siirryttiin pian koronan kiihtymisvaiheeseen, ja sen jälkeen leviämisvaiheeseen. Siinä ollaan edelleen, ja rajoitukset ovat aika tiukkoja. Joulun vietimme lopulta miehen kanssa ihan kahdestaan. Molemmilla tyttärillä oli flunssan oireita, joten he eivät päässeet meille joulunviettoon. Vain alle kymmenen hengen tapaamiset ovat sallittuja, myös perhepiirissä. Eipä sitä sitten mitään suuria koko suvun yhteisiä joulunviettoja järjestettykään. 

Myös erittäin raskas ja surullinen tapaus, pikkusiskoni menehtyminen sairauden väsyttämänä, muutenkin synkkään vuoteen 2020 valitettavasti mahtui. Marraskuun lopulla vietettiin hautajaiset ja pieni muistotilaisuus, jossa oli vain 10 siskon lähipiiriin kuulunutta. Kaunis tilaisuus oli. Kiitollinen olen jokaisesta 44 vuodesta, jonka sisko kuului elämäämme.

Koristelemani lyhty siskolle

Näissä merkeissä siis vierähti kokonainen vuosi. Sen sisältö oli pähkinänkuoressa kotoilua, ulkoilua, kuntoutuksia sekä lääkärissä ja ruokakaupassa käyntejä. Tällä hetkellä toiveena on, että tästä vuodesta tulisi parempi. Toivottavasti koronarokotukset saadaan pian kunnolla käyntiin, ja toivottavasti rokotukset myös onnistuvat taltuttamaan tämän viheliäisen taudin. Siihen asti (ja ehkä sen jälkeenkin) pestään käsiä ahkeraan, käytetään maskia jos ei voida välttää lähikontakteja ja muistetaan turvavälit, mutta ei unohdeta läheisiä, eikä varsinkaan jätetä heitä yksin.

Tervetuloa vuosi 2021! 
Hyvästi murheellinen 2020!